perjantai 16. maaliskuuta 2018

Terveisiä Maunulasta: historian opettajana ruotsin tunnilla

Jokainen yläkoulun ja lukion opettaja on ensin oman aineensa opiskelija. Esimerkiksi minä olen opiskellut historiaa neljä vuotta ja sitten vasta suorittanut vuoden mittaiset opettajan opinnot. Aineenopettaja on siis oman alansa spesialisti, jonka tiedot muista oppiaineista ovat oman harrastuneisuuden tai lukiokoulutuksen varassa. Kuitenkaan maailma ei jakaudu kiltisti oppiainejaon mukaisiin osioihin ja tarve poikkitieteisyydelle kasvaa.
Tähän kehitykseen on herännyt myös MIT, jonka media labissa lyödään eri aineiden opiskelijat ja tutkijat yhteen. Media labissa ollaan esimerkiksi huomattu, että vaikka insinöörit osaavat rakentaa robotteja ja ohjelmoijat tekoälyjä, he tarvitsevat juristeja pohtimaan tietojenkeruun yksityisyyttä, sosiologeja miettimään ihmisten roolia automatisoituvassa maailmassa ja filosofeja määrittelemään tietoisen älyn rajoja sekä oikeuksia. Myös Suomen uusi opetussuunnitelma tarjoaa peruskoulun oppilaille mahdollisuuden opiskella kahta poikkitieteellistä ilmiötä lukuvuodessa.
Yritämme seurata aikaamme ja välittää oppilaille sekä opiskelijoille kuvaa siitä, että me opettajat olemme laajan yleissivistyksen puolella. Osana tätä yritämme pistäytyä myös toisten oppiaineiden tunneilla. Esimerkiksi kielten opettaja voi tulla yhteiskuntaopin tunnille kertomaan kokemuksistaan kunnallispolitiikasta, matematiikan opettaja voi tulla äidinkielen tunnille perkaamaan punk-musiikin lyriikoita oman harrastuksensa pohjalta ja kuvataiteen opettaja voi laajentaa reaaliaineiden käsittelemistä taiteen avulla.



Itseäni pyydettiin ruotsin tunnille puhumaan Ruotsin ja Suomen yhteisestä historiasta sekä sen vaikutuksesta nykyiseen Suomeen. Vaikka aihe oli tuttu, vierailu jännitti. Viimeisestä ruotsin tunnista oli aikaa ja tuntui kummalliselta tulla toisen opettajan reviirille. Vaikka oppiaineiden välisestä yhteistyöstä on puhuttu niin kauan kuin muistan, puhuminen on eri asia kun toisen opettajan luokkaan asteleminen.
Lopulta pistäytyminen sujui mukavissa merkeissä ja puolen tunnin vierailun aikana ehti hyvin käsitellä Ruotsin ja Suomen yhteistä historiaa. Uskon, että opiskelijoille jäi jonkinlainen kuva siitä, miten paljon Suomen menestyksestä – vaikkapa kärkipaikan nappaamisessa Newsweekin maavertailussa – on lopulta kysymys siitä suotuisasta kehityksestä, joka alkoi jo Ruotsin aikana. Lyhyesti sanottuna kysymys on sen asian ymmärtämisestä, että instituutiot ja luottamus kansalaisten kesken tarvitsevat vuosisatoja rakentuakseen oikein.
Miksi siis tätä pistäytymistä ei oltu tehty aikaisemmin, jos kerta pienellä visiitillä perusteltiin sekä ruotsin kielen opiskelemista että luotiin ymmärrystä historian pitkän keston ilmiöistä? Ikävä kyllä koulun rakenteet, se oppiainejako ja ne omat luokat, eivät ohjaa opettajia tekemään yhteistyötä. Myös opettajien työehtosopimus tukee tällä hetkellä mahdollisimman kapeaa oman aineen suorittamista. Rakenteista huolimatta, tai juuri niiden takia, on ilo opettaa koulussa, jossa kollegat jaksavat nähdä vaivaa ja tehdä yhteistyötä.
Kuva: University of Texas Libraries
Teksti: Jere Linnanen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Terveisiä Munkasta: Ideoita yläkoulun matematiikan yksilölliseen oppimiseen

Oppilaiden suuret osaamiserot on yksi suurimmista haasteista, mitä opettaja kohtaa päivittäin työssään. Kuinka suuret osaamiserot on ma...